Nimestään huolimatta tervapääsky ei ole pääsky vaan se kuuluu kirskulintujen lahkoon. Tervapääskyjen lähimpiä sukulaisia ovat tropiikin kolibrit. Tervapääsky on aito kololintu, ja Suomessa laji on alun perin pesinyt metsäseudulla tikkojen hakkaamissa koloissa.
Metsäpesinnät ovat lähes tyystin hävinneet Etelä-Suomesta, mutta Kainuussa ja Itä-Suomessa näitä korpipääskyjä vielä pesii. Suurin osa tervapääskyistä pesii taajamissa, jossa niille kelpaa pesäpaikoiksi hyvin monenlaiset pesät ja onkalot. Erityisen mieluusti laji pesii kattorakenteiden raoissa, sillä tervapääsky on lämpöä vaativa laji ja sen poikaset sietävät melkoista kuumuutta.
Tervapääsky elää pesimäkausia lukuun ottamatta koko elämänsä ilmassa. Se syö, nukkuu, parittelee ja jopa kerää pesäaineksetkin suoraan ilmasta. Tervapääsky pesii ensi kerran 2-3 vuotiaana, joten pesästä lähdön jälkeen lintu voi viettää ilmassa yhtäjaksoisesti kolme vuotta. Laji talvehtii eteläisessä Afrikassa, jonne muuttomatkaa kertyy melkoisesti. Tervapääsky on pitkäikäinen lintu ja vanhimmat linnut elävät yli 15- vuotiaiksi. Onkin arvioitu että tervapääskyt lentävät elämänsä aikana keskimäärin yli 1 000 000 kilometriä.
Tervapääskyn saa houkutelluksi pesimään myös pihapönttöön. Pöntöksi kelpaa aivan tavallinen kottaraispönttökin, mutta lajille on kehitetty matala ja syvä pönttömalli, jonka suuaukko on soikea. Varmimmin pönttöön saa asukkaat, jos sen asettaa korkealle rakennuksen seinään. Lähtiessään pöntöstä tervapääsky vaatii ilmatilaa siipiensä alle, joten pönttö on syytä asettaa yli 5m korkeuteen ja lentoradan tulee olla vapaapöntön edestä. Tervapääsky on pesäpaikkauskollinen eli kun pari on kerran pesinyt pöntössä palaavat emot pesimään samaan pönttöön vuosittain.
Tervapääsky on lintumaailman nopeimpia lentäjiä, eikä mikään petolintu saa sitä kiinni vaakalennossa. Emot voivat saapua pönttöön yli 100 km tuntivauhtia ja jarruttavat alle metrin matkalla nopeuden nollaan.
Kuva: Markus Varesvuo