Hiekka ja sora lasketaan uusiutumattomiksi luonnonvaroiksi. Tätä kiviainesta tarvitaan teiden ja asutuksen rakentamiseen, mutta sen kuljettaminen pitkiä matkoja ei kuitenkaan ole kannattavaa. Kiviainesta tarvitaan siis paljon juuri asutuskeskusten lähellä, missä on eniten ihmisiä ja ihmisen tekemiä rakennelmia: tehtaita, teitä ja asumuksia. Asutuskeskuksissa tarvitaan myös eniten puhdasta vettä, ei vain juomavedeksi, vaan myös teollisuuden prosesseihin ja raaka-aineeksi.
Kuvassa on esitetty pohjavettä likaavia toimintoja ja lian kulkeutumista pohjaveteen. Liikenteen päästöt, jätevedet ja kaukokulkeumana saapuvat ravinteet ja raskasmetallit imeytyvät veden mukana maaperään ja kulkeutuvat pohjaveteen.
Pohjavesi on uusiutuva luonnonvara, jota esiintyy samoissa muodostumissa kuin kiviaineksiakin. Kun kaivetaan soraa ja hiekkaa, on mahdollista, että alueen pohjavesivarat vaarantuvat tai jopa tuhoutuvat, mikäli kiviainesten ottoa ei suunnitella ja toteuteta pohjavettä säästävällä tavalla. Jos kaivetaan liikaa alueelta, jossa pohjavettä muodostuu ja virtaa, voidaan tuhota koko akviferi eli pohjavesimuodostuma.
Maanpinnan ylin kerros, orgaaninen humuskerros suojaa pohjavettä. Siinä on runsaasti kasvillisuutta, pieneliöitä ja kemiallisia yhdisteitä, jotka sitovat maahan imeytyvästä vedestä epäpuhtauksia ja reagoivat niiden kanssa.
Tämä kerros joudutaan poistamaan kokonaan tehtäessä sorakuoppa, ja tällöin vesi imeytyy nopeasti suoraan maaperään, kulkematta lainkaan puhdistavan kerroksen läpi. Kiviaineksen otto altistaa pohjaveden muun muassa kaukokulkeumana saapuville ravinteille ja raskasmetalleille.
Kaukokulkeuman lisäksi pohjavettä voivat liata monet paikalliset toiminnot. Esimerkiksi liikenteestä ja maataloudesta pääsee helposti maaperään pohjavettä likaavia aineita, kuten tiesuolaa, raskasmetalleja ja ravinteita. Likaantumista voivat aiheuttaa muiden muassa myös sahat ja puunkyllästämöt pesulat, huoltamot, rikkinäiset viemärit sekä maahan imeytetyt jätevedet.
Nämä toiminnot ovat kuitenkin usein välttämättömiä, joten niiden sijoittamiseen, päästöjen pienentämiseen ja vahinkojen torjumiseen sekä nopeaan reagointiin vahingon sattuessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Likaantumisen ehkäisy tulee aina halvemmaksi kuin jo sattuneen vahingon korjaaminen ja saastuneen pohjaveden puhdistaminen.