Kiviaineksen oton jälkeen laki velvoittaa kaivajan maisemoimaan tekemänsä kuopat. Maisemoinnilla tarkoitetaan kuopan seinämien loiventamista, jotta niiden sortumisvaara pienenisi ja ne näyttäisivät luonnollisemmilta maanmuodoilta, ja jotta kasvillisuus helpommin kykenisi kylväytymään ja juurtumaan. Kasvillisuuden leviämistä ja kasvua nopeutetaan levittämällä kuoppaan ohut kerros orgaanista ainesta, yleensä turvetta, korvaamaan maanpinnalta alun perin poistettua orgaanista humuskerrosta. Kuoppaan kylvetään tai istutetaan esimerkiksi nurmikkoa tai puita.
Huolella toteutettu maisemointi ja riittävän paksun suojakerroksen jättäminen pohjaveden pinnan ja kaivetun maanpinnan välille estävät pohjaveden likaantumista.
Valitettavan usein maisemointia lykätään vuosikaupalla tai se jätetään jopa kokonaan tekemättä huolimatta sen pakollisuudesta. Odotetaan, että kuoppa maisemoituu itsestään kun seinämät sortuvat ja hiekkaan kylväytyy horsmia ja mäntyjä, tai halutaan säästää rahaa, tai jopa oletetaan, että viranomainen myöntää samaan kuoppaan automaattisesti toisen ottoluvan.
Hintaansa nähden maisemointi on kuitenkin hyvä keino pienentää pohjaveden saastumisriskiä; se nopeuttaa huomattavasti puiden ja muun kasvillisuuden kasvua ja kunnollisenhumuskerroksen muodostumista, jolloin pohjavesi ei ole enää niin alttiina lika-aineille ja happamoitumiselle. Maisemointi on myös psykologinen ympäristönsuojelukeino. Kun alue näyttää siistiltä ja hoidetulta, on se helpompi käsittää osaksi metsäluontoa, eikä maksuttomaksi jätekuopaksi.
Likaantuneen pohjaveden puhdistaminen on kallista ja hankalaa, joskus jopa mahdotonta. Pohjaveden suojelu ja sen saastumisen ehkäisy vaatii sekin työtä ja rahaa, mutta tulee kuitenkin pitemmän päälle yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi.