Saukko (Lutra lutra) on vesielämään sopeutunut näätäeläin. Se viihtyy hyvin niin suurien kuin pienienkin vesistöjen rantamilla ja erityisesti syyskesällä ja talviaikaan laji vierailee Myllylähteellä. Sen ainoa vaatimus ympäristöltään on, että vedestä löytyy riittävästi saalistuskelpoisia kaloja. Saukko on näätäeläimeksi suuri ja painoa sillä voi olla jopa 12 kg. Sillä on leveä kuono ja käpälissä kynsiin ulottuvat uimaräpylätsopeutumana vesielämään.
Saukko
Ravinnoksi saukko saalistaa yleensä kaloja, mutta ruokavalioon kuuluu myös pikkunisäkkäitä, lintuja ja sammakoita. Täysikasvuinen saukko käyttää vuorokaudessa jopa kilon verran kaloja ravinnokseen. Jos saalista on runsaasti, saukko varastoi sitä yli päivittäisen tarpeensa. Kalanviljelylaitoksilla saukosta voi tulla ongelmia juuri sen varastointikäyttäytymisen vuoksi. Luonnonvesien kalakantaa saukko ei merkittävästi harvenna, sillä sen saalistusalue on yleensä melko laaja. Kun kalansaalis harvenee ja saalistus vaikeutuu saukko vaihtaa kalavesiä. Se saattaa liikkua vuorokaudessa yli kymmenen kilometriä ja se liikkuu vaivatta myös maalla siirtyessään vesistöstä toiseen.
Saukko on sukukypsä vasta 3 vuotiaana. Pariutuminen tapahtuu yleensä varhain keväällä. Laji voi tulla kiimaan kuitenkin melkein mihin vuodenaikaan tahansa, mutta poikaset syntyvät yleensä kuitenkin kesän alussa. Saukkojen lempi on lyhyt sillä urossaukko lähtee naaraan luota parittelun jälkeen. Naarassaukko vuoraa pesän jokitörmän onkaloon, jonne se synnyttää 2-4 poikasta. Kahden kuukauden ikäisenä poikaset lähtevät emon seurassa pesästä ja seu- raavat emoaan noin puolitoista vuotta.
Suomessa saukko on levinnyt lähes koko maahan. Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Suomenlahden rannoilla laji on pitkään ollut hyvin harvinainen, mutta tällä hetkellä saukkokanta kasvaa täällä ripeästi. Saukko oli viime vuosisadan alussa hyvin yleinen koko maassa. Sitä metsästettiin runsaasti arvokkaan turkin vuoksi. Saukko olikin häviämässä lähes sukupuuttoon ja vuonna 1938 se rauhoitettiin. Tämän jälkeen saukkokanta lähtikin nousemaan ja sitä sai metsästää rajoitetusti. Nykyisin saukko on rauhoitettu ympäri vuoden. Ennen saukkokannan harvenemiseen vaikutti ankara metsästys ja tänä päivänä pahin uhka on lajin ekologiaan liittyvät ongelmat kuten vesistöjen saastuminen ja asutuksen leviäminen koskemattomillekin seuduille. Varsinais-Suomessa lajin leviämistä rajoittaa jokien niukkakalaisuus ja veden vähyys.