Harjualueella muurahaispesiä on varsin niukasti, eikä oikein suurikokoisten pesienrakentaminen onnistu ympäristön karuuden vuoksi. Harjualueella, kuten muuallakin muurahaispesät on rakennettu lämpöolosuhteiltaan mahdollisimman edulliseen paikkaan ja lähes poikkeuksetta aurinkoiseen paikkaan, kuten polkujen varsille.
Muurahaispesä
Tavallisin muurahaiskekojen rakentaja on kekomuurahainen. Itse asiassa kekomuurahaisiksi kutsutaan lajiryhmää (Formica rufa-ryhmä), johon kuuluu useita eri olosuhteisiin sopeutuneita lajeja. Nimensä mukaisesti kekomuurahaiset rakentavat suuren keon, jonka rakennusmateriaaliksi käytetään neulasia ja oksanpätkiä. Suuressa muurahaispesässä saattaa olla työläisiä jopa puoli miljoonaa ja kuningattariakin yli sata. Yhdyskuntaan voi kuulua useita kymmeniä pesiä ja pesien välillä voi kulkea satojen metrien pituisia polkuverkkoja. Polut johtavat yleensä puiden juurille, sillä kekomuurahaiset keräävät puista kirvojen mesikastetta, joka on niiden tärkein ravintokohde. Kirvojen ja muurahaisten välillä vallitsee symbioosi sillä vastineeksi säännöllisestä mesiateriasta muurahaiset pitävät tehokkaasti kirvojen viholliset loitolla. Mesiaterian lisäksi muurahaiset syövät muita hyönteisiä, hämähäkkejä ja jopa suurikokoisia kastematoja. Ne voivat syödä myös pikkunisäkkäiden raatoja. Suuri muurahaispesä voi olla asuttu jopa viidenkymmenen vuoden ajan, mutta tavallisesti pesä hylätään viimeistään kymmenen vuoden käytön jälkeen. Suuren pesän ympäristössä sijaitsee usein pieniä ns. satelliittipesiä, jotka ovat käytössä vain muutaman vuoden ajan.
Tuhottuja muurahaispesiä näkee usein ja muurahaiset ovat monen nisäkkään ja linnun ruokalistalla. Talvisaikaan voi palokärki nokkia reiän muurahaispesän kylkeen ja tunkeutua pesän alle, jossa muurahaiset talvehtivat tiheänä kasana. Pieni pesä tuhoutuu yleensä tällaisen hyökkäyksen seurauksena, mutta suuressa pesässä säilyy aina osa yksilöistä hengissä. Kesäaikaan mäyrä tonkii muurahaispesiä etsiessään meheviä muurahaisten toukkia ja koteloita. Karhuseuduilla myös karhu tonkii säännöllisesti muurahaispesiä toukka-aterian toivossa.
Kuva: Jyrki Oja