Maitikat

Keltakukkaiset maitikat ovat keskikesällä kukkivia metsänpohjan komistuksia. Harjualueella kangasmaitikka on metsämaitikkaa huomattavasti runsaampi, sillä se on tyypillinen karujen männiköiden laji. Metsämaitikka kasvaa tavallisesti kuusivaltaisissa hieman rehevimmissä metsissä. Lajit ovat melko samannäköisiä, mutta läheltä katsottaessa ne on helppo erottaa toisistaan. Kangasmaitikan kukat ovat tavallisesti yksivärisen vaalean keltaisia, kun taas metsämaitikan kukat ovat selvästi kaksivärisiä, sillä kukkien huulet ovat oranssinsävyisiä. Hyvä tuntomerkki on myös se että metsämaitikan kukan alahuuli on selvästi lerpallaan.

Maitikat ovat outoja metsäkasveja, sillä ne ovat yksivuotisia. Yleensä metsäympäristöjen kasvit ovat pitkäikäisiä ja vähintäänkin kaksivuotisia.

Maitikat ovat muiden kasvien puoliloisia, jotka eivät kykene lisääntymään ilman isäntää. Siementaimi kykenee kasvamaan muutaman sentin mittaiseksi siemenen vararavinnon turvin, mutta tämän jälkeen on maitikan löydettävä itselleen isäntäkasvi. Yhteys isäntäkasviin tapahtuu juuren avulla, sillä maitikan juuren kohdatessa esim. puolukan juuri turpoaa kosketuskohdaltaan imunystermäksi. Imunystermä erittää entsyymiä, jonka avulla maitikka liuottaa isäntäkasvin juuren pintasolukkoa, kunnes pääsee yhteyteen tämän juuren kanssa. Maitikka imee isännältään typpi- ja fosforiyhdisteitä, joita se tarvitsee kukkiakseen. Isäntäkasvina voi ilmeisesti toimia lähes mikä laji tahansa, mutta varvut ja mänty sekä kuusi lienevät tavallisimpia maitikoiden loisinnan kohteita.

Vanha kansa tunsi maitikat voiheinän nimellä, varmasti osittain siksi että niiden kukat ovat perinteisen maalaisvoin värisiä. Syynä saattoi olla myös se että metsissä laidunnettu karja söi maitikoita mielellään.

Kuvat: Jyrki Oja
Oikealla ylhäällä metsämaitikka
Vasemmalla alhaalla kangasmaitikki