Hirvi on Euroopan suurin hirvieläin. Se on sopeutunut lähes kaikkiin metsätyyppeihin ja selviää hyvin myös puoliavoimessa peltomaastossa ja jopa kulttuurin seuralaisena. Meillä hirviä tavataan koko maassa, mutta sen esiintymistiheys vaihtelee alueittain huomattavasti.
Hirvi
Hirvi on maamme tärkein riistaeläin, mutta se on myös nisäkkäistä selvästi pahin vahinkoeläin. Rahassa mitattuna hirvi on arvokkaampi kuin muut riistaeläimet yhteensä. Syksyinen hirvijahti ei siis ole pelkästään ulkoilua ja virkistystä. Hirvisaaliista kymmenesosa päätyy kauppaan ja lähinnä ravintoloiden ruokapöydille. Suurin osa jää siis metsästäjien omaan käyttöön.
Hirvikanta on noussut 1970-luvun jälkeen nopeasti. 1970-luvun alussa vuotuiset hirvenkaatomäärät olivat n. 5000 hirveä ja kymmenen vuotta myöhemmin 50000 hirveä ja nykyisinkin jo yli 60000. Yhtenä syynä kannan kasvuun on ollut valikoiva metsästys. Vasoja kaadetaan entistä enemmän ja hirvilehmiä säästetään. Tämä johti kannan ylitiheyteen ja vuosina 2002 – 2003 hirvikantaa harvennettiin rajusti. Tällöin vuotuiset kaatomäärät olivat yli 80000 yksilöä. Edes tämä harvennus ei ilmeisesti riittävästi harventanut kantaa ja edelleenkin osassa maata hirvikantaa voi pitää ylitiheänä.
Suurimman osan ravinnostaan hirvi saa puista ja pensaista. Talvella pääruokana ovat männyn versot ja kesällä erilaiset lehdet, marjavarvut ja ruohot. Syksyisin hirvi vierailee myös usein kaurapelloilla. Aikuinen hirvi syö vuorokaudessa noin 10 kg tuoretta kasviravintoa. Saadakseen tämän määrän kasaan on sen riivittävä oksia kymmenkertaisia määriä. Hirvi on hyvin valikoiva ravinnonkäyttäjä ja esim. taimikossa vain osa taimista kelpaa sen ruokalistalle. Viljelymänniköissä puusto on usein perimältään niin samanlaista, että kaikki männyntaimet ovat hirvelle sopivaa ravintoa.
Kuva: Markku Lappalainen