Vaatimattoman näköinen harjusinisiipi on Suomen uhanalaisimpia päiväperhosia, sillä Suomen ainoa harjusinisiipiesiintymä sijaitsee Säkylänharjulla puolustusvoimien hallitsemalla alueella. Maallikolle kaikki sinisiivet ovat samannäköisiä ja asiantuntijallekin lajin varma tunnistaminen edellyttää perhosen kiinniottoa. Laji on kuitenkin helppo tunnistaa jo pelkän käyttäytymisen ja elinpaikan perusteella. Harjusinisiipi on lämpöä vaativa, puoliavoimien paahderinteiden laji, jota ei umpeutuneesta ympäristöistä tapaa Laji lienee levinnyt Suomeen kangasajuruohon perässä heti jääkauden jälkeen, jolloin lajille sopivaa elinympäristöä oli täällä yllin kyllin. Aiemmin laji lienee ollut huomattavasti nykyistä yleisempi, sillä säännölliset metsäpalot pitivät harjualueet avoimina.
Harjusinisiiven lentoaika vaihtelee jonkin verran kesän sääolojen mukaan. Eri aikaan kuoriutuvat perhoset lentävät kuukauden ajan, kuitenkin siten ettei yksittäinen perhonen elä koko kuukautta. Perhosten lento alkaa koiraiden lennolla ja koiraat kuoriutuvat keskimäärin viikkoa naaraita aiemmin. Laji on helposti havaittavissa lentoaikana, koska koiraat varaavat sopivan reviirin kangasajuruohokasvustosta (Thymys serpyllum) ja liikkuvat sen yläpuolella. Reviirin ydinalue on kooltaan vain muutamia neliömetrejä. Koiras puolustaa reviiriään muita koiraita vastaan ja viihtyy yleensä hyvin pienellä alueella. Harjusinisiipinaaraat liikkuvat pidempiä matkoja etsiessään sopivia kangasajuruohokasvustoja munintaa varten. Naaraat munivat munan kerrallaan ja vaihtavat tämän jälkeen hieman paikkaa. Muna munitaan kangasajuruohon lehdenhankaan. Harjusinisiiven toukka on riippuvainen kangasajuruohosta, josta se syö mieluiten kukintoja, mutta myös lehtiä. Toukat on mahdollista löytää kangasajuruohokasvustoista.
Harjusinisiivellä on suuria vuotuisia kananvaihteluita. Tällainen kannanvaihtelu on tavallista useimmilla päiväperhoslajeillamme. Harjusinisiiven leviämistä uusille asuinpaikoille rajoittaa sopivien, paahderinteillä sijaitsevien kangasajuruohokasvustojen niukkuus. Lajin suurimpana uhkana on elinpaikkojen sulkeutuminen metsänkasvun myötä. Lajin ainoa tunnettu esiintymä Säkylänharjun ampuma-alueella pysyy avoimena puolustusvoimien aktiivisen toiminnan tuloksena.
Kuva: Erkki Kallio