Laaja, koko Fennoskandian peittänyt mannerjäätikkö oli jopa kolme kilometriä paksu ja painoi suurella massallaan maankuorta ”lommolle”. Tämän painuman syvyys oli jopa useita satoja metrejä. Kun jäätikkö vähitellen suli, kerääntyivät sulamisvedet sen reunoille maankuoren painaumaan laajaksi järveksi. Jäätikön väistyttyä maan pinta alkoi kohota Fennoskandian alueella maankuoren pyrkiessä palautumaan jääkautta edeltäneelle korkeustasolleen. Tätä on helppo havainnollistaa painamalla sormella jalkapallon pintaan kuoppa; kun otat sormesi pois, kuopan pohja kohoaa, kunnes jalkapallo on jälleen pallon muotoinen.
Kuvassa on miltei poikittain rannan suuntaan nähden ”katkaistu” rantavalli Porsaanharjulta. Poikkileikkauksesta näkyy hyvin vallin loiva muoto ja hiekkainen maa-aines.
Tämä maanpinnan palautuminen jäätiköitymistä edeltäneeseen muotoonsa, jota myös kuvataan termeillä maankohoaminen tai rannansiirtyminen, jatkuu edelleen, vaikka onkin hidastumaan päin. Se on nopeinta Perämerellä, missä maa nousee vieläkin lähes sentin vuodessa. Virttaankankaan alueella maa nousee enää noin puoli senttiä vuodessa. Merkkejä maankohoamisesta voidaan löytää runsaasti: vaikkapa muinaisrannat ja jopa rannikkokaupunkien satamat, joita on jouduttu siirtämään lähemmäs merta niiden jäätyä vähitellen sisämaahan.
Porsaanharjun lounaisrinteen rantavallit
Kun jäätikkö pieneni ja vähitellen väistyi Virttaankankaan alueelta, lainehti täällä sulamisvesien muodostama syvä ja laaja järvi. Maan kohotessa vedestä nousivat ensimmäisinä korkeimmat harjanteet, kuten Porsaanharju, pieninä särkkinä ja saarina. Porsaanharjun lounaispuolella oli laaja ulappa, ja tuulet jäätiköltä pääsivät vapaasti puhaltamaan ja nostattamaan aaltoja. Aallot löivät Porsaanharjun ylimmän, vedestä paljastuneen, osan yli ja kuluttivat siitä runsaasti hiekkaa ja soraa pois ja kasasivat sitä suojan puolelle Virttaankankaan ja moottoriradan itäpuolella sijaitsevan Palokankaan alueelle laajoiksi hiekkakerrostumiksi. Aallot kasasivat myös rantavalleja matalaan veteen rannan tuntumaan. Porrasmaisia rantavalleja on nähtävissä harjun lounaisrinteellä useita. Niistä alimmat ovat nuorimpia, sillä maan kohotessa edelliset vallit ovat jääneet kuivalle maalle, uuden vallin vähitellen muodostuessa matalaan rantaveteen.