Kurkistus rantavalliin

Porsaanharjun laki oli ensimmäisiä vedestä maankohoamisen myötä paljastuneita alueita Varsinais-Suomessa. Porsaanharjun lounaispuolella ei ollut muita saaria, vaan siinä aukeni laaja, aina Ruotsiin asti ulottuva ulappa. Vallitseva tuulen suunta oli luoteesta, jäätiköltä päin ja nostatti suuria aaltoja. Aallot löivät vedestä paljastuneen Porsaanharjun laen yli ja kuluttivat siitä suuria määriä hiekkaa ja soraa. Ne madalsivat harjua ja muuttivat sen pinnanmuotoa. Aallot kasasivat kuluttamaansa ainesta harjun suojapuolelle paksuiksi hiekkakerroksiksi ja harjun rinteeseen rantavalleiksi.

Rantavalli syntyy matalaan veteen rannan tuntumaan, kun aallot huuhtovat rannalta hiekkaa ja kuljettavat sitä ulapalle päin. Aalto irrottaa rantaan tai särkkään osuessaan ainesta ja kuljettaa sitä mukanaan vähän matkaa, kunnes sen voima hiipuu ja uusi aalto iskeytyy rantaan ja toistaa saman. Myös ulapalta puhaltava tuuli pöllyttää hiekkaa suojattomilta rannoilta ja levittää sitä kauaskin. Pienissä erissä etenkin myrskytuuli ja sen synnyttämät aallot liikuttavat suuria määriä hiekkaa ja soraa ja kasaavat sitä näyttäviksi valleiksi ja harjanteiksi. Pitkän aikaa jääkauden jälkeen ilmasto oli nykyistä kylmempi ja talvisin ja keväisin myös ahtojäät kuluttivat rantoja.

Hiekkakuopan seinämä on leikkaus yhden rantavallin sisuksiin. Seinämästä nähdään kuinka aines, josta valli muodostuu, on suhteellisen pienirakeista, lähinnä hiekkaa. Aaltojen voima liikuttaa isompiakin maarakeita, muttei kovin kauaksi, ne jäävät somerikoksi rannalle. Harjun laella ei alun perinkään ollut kovin karkeita aineksia, joten tällaista karkeampaa rantakerrostumaa ei Porsaanharjun ylärinteillä ole nähtävissä.

Hiekkakerroksista nähdään veden virtaussuunta. Kerroksen sisällä olevat raidat viettävät “alamäkeen” eli syvään veteen päin, jonne aallot ovat hiekkaa mukanaan kiskoneet. Värivaihtelut, jotka näkyvät vinoina raitoina, johtuvat aaltojen voimakkuuden vaihteluista.
Virttaankankaalla hiekan tummempi, punertava aines sisältää rautaa ja on tiheämpää kuin vaalea kvartsihiekka. Aallot liikuttelevat rakeita edestakaisin ja tällöin pienet, painavat rakeet pääsevät valumaan isojen rakeiden välistä alemmas. Näin syntyy ohuita, eri sävyisiä raitoja. Mikäli päällekkäisissä kerroksissa raidat viettävät eri suuntiin, voidaan päätellä, että veden virtaussuunta on vaihtunut niiden välillä. Harjun laki on ollut särkkä, jolle aallot ovat lyöneet tuulen vaihteluiden mukaan eri suunnista.

Kuvassa näkyy sinisellä korostettuna kaksi päällekkäistä kerrosta, joiden raidat viettävät eri suuntiin. Tästä voidaan päätellä virtaussuunnan vaihtuneen ennen päällimmäisen kerroksen syntymistä. Sininen nuoli osoittaa veden virtaussuuntaa kerrostumisen aikana.